Koska kello soi noin puoli kuusi. Tosin painan torkkua keskimäärin neljä kertaa ja nousen entistäkin väsyneempänä ja kiukkuisena puoli seitsemältä, todetakseni että on kiire.
En ole aamuihminen, en sitten ollenkaan. Keho vaatii tunnin heräämisen jälkeen että pääsen liikkeelle. Sitten pää vaatii tunnin aamulenkin jotta yksikään ajatus pääsee virtaamaan. Ja juu, ei toimi minulla rasvanpolttoon, ainakaan enää kun olen vuosikausia juossut aamuisin. :) Aamulenkin jälkeen olisi hyvä olla puolisentoista tuntia aikaa jotta ehdin rauhassa syödä, tehdä aamutoimet ja pakkailla tavarat.
Vaan kun se ei tämä yhteiskunta pyöri niin etteikö voisi olla menemättä aamulla töihin. Pyrin kyllä järkkäämään päiväni niin ettei aikaisin aamulla tarvitse olla menossa, se on kyllä niin minun kuin asiakkaankin etu. :D Aina ei vaan voi toimia niin ja tällä viikolla on useampi sellainen päivä. Onneksi kyse on vain tosiaan muutamasta aamusta vaikka aika puuduksiin vetää niin pään kuin kropankin 4-5 tunnin yöunet, ei riitä alkuunkaan.
Tänä aamuna suoriuduin hieromaan kymmeneksi sen jälkeen oli kaksi kehonhuoltotuntia senioreille, lasten Zumba, sitten ihan "perus" Zumba sekä kahvakuula. Ja kun tahti eikun kiihtyy loppua kohden niin untahan on turha odotella ihan muutamaan tuntiin työpäivän päätyttyä.
Keskiviikon iltaryhmät on kyllä sellainen piristysruiske muutenkin, ensin iloisia naamoja ja ihanaa tanssimeininkiä zumbassa, sitten ehkä enemmän irvisteleviä naamoja kahvakuulassa. Mikä on positiivinen asia koska jos kahvakuulan kanssa treenaa kunnolla niin kyllä siinä irvitys jos toinenkin naamalle saadaan aikaiseksi.
Sellaista tänään. Heippa ja öitä. - Mirva -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti