Koska minua nimittäin väsyttää. Päivästä toiseen. Ei huvita, ei jaksa, ei kiinnosta. Tällaista se on vaan välillä, nyt on sellainen kolmen viikon putki tätä olotilaa ja alkaisi jo riittämään. Hiukan tuntui jo helpottavan mutta sitten se taas iski. Käsittämätön väsymys.
Illuusion murskaamisesta puhun siksi että kuulen paljon "Anna edes puolet tuosta energiastasi mulle" tai "Mistä sulla tuota riittää". Siinäpä se. Aina ei riitäkään. Toisaalta mikä sitten on omalla kohdalla sitä että on vähän energiaa? Tällä viikolla työpäivät on olleet kaksitoistatuntisia lukuunottamatta sunnuntaita. Olen ohjannut reilut 15h liikuntaa, pelannut jääkiekkoturnauksen, käynyt salilla, lenkillä...:D
Ehkä enemmän onkin kysymys siitä ettei jaksaisi tehdä MITÄÄN ylimääräistä. Koti näyttää kaaokselta. Samoin työhuone. Pyykkiä on pakko pestä jos meinaa ettei kärpäset ala töissä pörrätä ympärillä ja uunitkin on lämmitettävä jottei jäädy. :D Tavallaan se on siunaus. Ei ole olemassa päivää etteikö tavallaan TÄYTYISI tehdä jotain ja se repii liikkeelle silloinkin kun tekisi mieli jäädä makaamaan ja nukkumaan eikä nousta koko päivänä.
Joskus olen vapaapäivänä oikein päättänyt että "nyt kyllä makaan yöpuvussa koko päivän ja katon telkkaria enkä nouse ollenkaan." Ja arvaatte varmaan kuinka siinä käy...
Ja kyllähän sitä energiaa väsyneenäkin jumppiin riittää. Jotenkin se vaan on se ihmisten kanssa oleminen ja tekeminen mikä pistää menemään eteenpäin. Siinä vaan unohtuu niin väsymys kuin muutkin negatiiviset asiat kuten vaikkapa tunteet. Eihän se jumppatunti niitä tietenkään poista kokonaan mutta antaa hetken hengähdystauon omista ajatuksista.
Toki tiedän että työ on sekä fyysisesti että henkisesti raskasta ja jatkuu usein kotona. Jos itse työpäivä muualla kestää esimerkiksi kymmenen tuntia niin se tarkoittaa sitä että se jatkuu pari kolme tuntia vielä kotona. Tiedän että siinä on osasyy kausittaiseen väsymykseen. Ainakin silloin kun siihen yhdistetään alle kuuden tunnin yöunet. Mutta hei, jotakin positiivista siinäkin. Tällä viikolla kuuntelin radiosta tutkimustulosta jossa sanottiin että alle kuusi tuntia nukkuvien kuolleisuusriski on kasvanut jtn 13% mutta sitten jos nukkuu yli 8-9 tuntia, riski kasvaakin 30%. Ihan tarkkaan en noita lukuja muista mutta kuitenkin noin päin. :D
Tänään puhuttiin ystävän kanssa tästä käsittämättömästä väsymyksestä eikä osattu yksittäistä syytä siihen nimetä. Ja miksi pitäisikään toisaalta, tällaistahan elämä vain on.
Omilla valinnoilla siihen voi osaksi vaikuttaa, en esimerkiksi yrittäjyyttä vaihtaisi toiseen työhön vaikka etenkin nyt jo vuosia tätä työtä tehneenä voin kertoa että tehdastyössä palkka tuli todellakin helpolla. Ja työ oli helppoa. Yrittäjälle on helppo ulkopuolelta sanoa että "No tee vähemmän töitä" tai "Lepää välillä" mutta jokainen joka tätä tekee tietää varmasti että se ei ole ihan niin yksinkertaista.
Tänään minun OLISI PITÄNYT tehdä matkalaskut, postittaa laskuja, siivota, suunnitella jumppia...Taidan ottaa tavoitteeksi kuitenkin vain loppuillaksi sohvalle heittäytymisen Olipa Kerran-sarjan parissa. Ai niin, kävin kyllä aamujuoksulla, vetämässä spinning-tunnin ja pelaamassa lätkää joten ihan laiskotteluksi tätä ei voi lukea. :)
- Mirva -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti