lauantai 8. elokuuta 2015

Sekalaisia jorinoita


Iltaa! Tänä viikonloppunahan on täällä meilläpäin tapahtumaa oikein urakalla, Okufestiä ja Kumpurockia. En ole itse festari-ihminen ollenkaan, liikaa porukkaa joten lauantai-ilta on sujunut siivouksen, ruuanlaiton ja laskujen lähettämisen merkeissä. Vielä pieni "päiväkirja"postaus ja joutanee unille. Lisäilin tähän myös vähän vanhempia, (max kuukausi) kuvia kun ei hetkeen ole tullut päiviteltyä. 

Alla olevassa kuvassa ei tuo upea wanha sohva näy ihan kokonaan. Kuvasta käy lähinnä ilmi sen suurin suosia, itsehän en juurikaan sohvalle koskaan mahdu istumaan. Mutta sohva istuu hirsiseinien väriin ja koko maalaisromanttiseen sisustukseen kuin nenä päähän, ihana löytö!


 Juhlien kunniaksi laitoin juhlamekon päälle. Ja en ole hyvä ottamaan selfieitä, saati tällaisia kokovartaloversioita. :D Mukava välillä pukeutua muuhunkin kuin verkkareihin. Mekko piti tuunata äitin toimesta, selässä oli sellainen mukava jousto-osio joka valitettavasti ei ulottunut ihan ylös asti eli siihen kohtaan jossa ihmisen selkä on yleensä leveimmillään. Tosin tuunaamattomuus olisi ehkäissyt juhlissa ylensyöntiä, koska en olisi voinut a. istua b. syödä c.hengittää. 

 Aamulenkkimaisemia. Joka kesä nämä ihanat ammuliiniset tulevat kesälaitumelle lenkkipolun varrelle. Muutamia kertoja on suurta hämmästystä puolin ja toisin, sen jälkeen lähinnä uteliaisuutta. Ja minä höpöttelen. "Huomenta. Saisko hymyä? Onko ollu kivaa? TUITUI. Heippa." 
 Kävin tiistaina väriä nahkaan. Näihin iskee himo. Pyrin pitämään puolen vuoden tauon ennen seuraavaa. :D Äiti, älä lue tätä. Jos luet, älä kerro iskälle. :D



 Retrotuolin ihanuutta. Tämä tuoli on ollut vanhemmillani jostain 80-luvun alkupuolelta, muutti uuteen taloomme -86 jossa kissanpennut Mirri ja Marri (nyt jo edesmenneet) tapasivat nukkua, etenkin siinä selkänojan päälle pienenä poikana niin että ruskeasta kankaasta ei juuri mustaa kissaa erottanut. Nyt tuoli on minulla. Toin sen yläkerrasta alas ja siitäkös se on suosiotaan kasvattanut. Voltti rrrrrrakastaa tuolia. 


Mopoajelulla eilen. Hankala ottaa itsestään kuvaa pyörän selässä joten onko tämä nyt sitten jonkinlainen molfie eli moposelfie. En tiedä onko tälle virallista määritelmää. :D Joku viisaampi voi kertoa. Kutsun tätä stressinpoistokoneeksi. Tosin saattaa se jossain määrin aiheuttaakin sitä. Ainakin se e-lasku minkä juuri verkkopankissa maksoin tämän vakuutuksista. Tuossa pihassa tuli myös pari rytmihäiriötä kun aloin kääntää (pakittaa) pyörää jalkaisin ja polkaisin mukavan liukkaaseen liejuun ja tossu lipesi alta. Onneksi otti pitoa ennenkuin oli menopeli kyljellään. Tai lähelläkään sitä, tietyn pisteen yli kallistuessa kun sitä ei pitele enää mitään. Kokemusta on. :D

 Tänään oli ukkosta ilmassa, väsytti. Otettiin Sisu-Kisun kanssa päikkärit. Sen jälkeen jaksoikin touhuilla kotitöitä. Minä jaksoin, Sisu-Kisu ei.
Tänään kävin toki aamulla juoksemassa ja päivällä salilla. Ennen salille lähtöä piti vähän fiilistellä että mitäs paikkaa tässä voisi treenata (=Mihin koskee vähiten) ja treeniksi muodostui rinta-pakarat. :D Huomenna välipäivä salilta mutta taitais olla kolme jumppaa luvassa joten ei pääse laiskottelemaan. Ja karkkipäivä, nam. (Kävin jo vähän pihistämässä karkkipussista, onhan nyt jo melkein sunnuntai..) - Mirva -

torstai 6. elokuuta 2015

Paluu arkeen

Olin kaksi viikkoa lomalla. Ja olisin voinut jatkaa vielä kahdella viikolla. :D Hirveän paha asia on että juuri kun pääset loman makuun, se loppuu. No, edellinen noin pitkä loma oli vanhassa työpaikassa eli seitsemän vuotta sitten. (Lämpimästi suosittelen yrittäjyyttä...) Hiukan kyllä naurattikin lomaan valmistautuminen, niitä lomarahoja saati lomaltapaluurahoja kun ei tule, niin paniikissa makselin laskuja pariksi kuukaudeksi eteenpäin ettei käy niin että lomalla tuhlaa ja sitten mietitään että kuinkas ne ensi kuun YEL:it ja verot saadaan maksetuksi. Mutta tää on tätä, puolensa kaikella.

Lomalla ehdin heittää pari pikareissua, Lahti-Jyväskylä ja toisella viikolla Nurmijärvi-Hämeenlinna. Onneksi nuo ystävät on jokseenkin yhtä urheiluhulluja kuin minäkin joten loman toiminta ei juuri arjesta eronnut muilta kuin siltä osin että yhtään jumppaa en vetänyt enkä todellakaan rynnännyt kenenkään toisen ohjaajan tunnille. :D Muuten vain nautin lomasta ja siitä että ei ole aikatauluja, treenasin salilla ja tapasin ystäviä. Ja tietenkin ajelin mopolla. (Se on kuussatanen mopo).

Noh, nyt takaisin arkeen ja tuntuu ettei mikään pysy hanskassa. Maanantai alkoikin todella lupaavasti, uusi tietokone päivitti itseään kuusi tuntia. KUUSI TUNTIA! EI auttanut edes sen sulkeminen väkisin, kymmenen minuuttia ennen jumppien alkua se alkoi toimia ja silloinkin vain niin että musiikki säätyi tietokoneen tahdosta välillä hiljemmalle, välillä kovemmalle. HELP! Apua vastaanotettaisiin mielellään että mikä ihmeen asetus siellä on päällä?

Tänään tajusin että olen unohtanut lähettää laskuja asiakkaille, enkä muistamisesta huolimatta jaksanut alkaa niitä illalla vääntämään ja huomenna taas olen todennäköisesti unohtanut taas. :D Mutta ehkä viikonloppuna...Noin kuukauden päästä alkaa taas opiston jumpatkin joten mulla olisi syytä alkaa tuijotella Zumba Kids- sekä kehonhuoltovideoita että olisi jotain uutta tarjota heti syksyllä. Harmaita hiuksia voi aiheuttaa myös uusi 0-3-vuotiaiden ryhmä (on niillä onneksi ne henkilökohtaiset avustajat, joita vanhemmiksikin kutsutaan, mukana) ja se että mitä heille musiikkiliikuntaan keksin.

Minä siis stressaan. Vaikka väitän että en. :D No, siitä se taas lähtee rullailemaan omalla painollaan ja suunnitteleminen helpottuu. Vaikeinta siitä teen minä itse aina pohtimalla että pitääkö olla uusia kuvioita ja ohjelmia ja jos pitää niin jätän suunnittelun viimeisille hetkille. Opettelemista tässäkin....

Kevyesti olen kyllä aloittanut loman jälkeen mutta ensi viikolla pitää jo tehdä ihan oikeasti töitä. Ehkä sitä ennen on hyvä vilkaista mitä olen luvannut projektin puitteissa pitää. :D AquaZumba-kuviot pitäisi myös kesän tauon jälkeen palautella mieleen. Mutta onhan tässä aikaa, eikö? :D