Minä olen kaikkea noita kolmea. Riippuu keneltä kysytään. Ihan jälkimmäinen pätee varmasti aina mutta kaksi ensimmäistä vaihtelee. Asiakaspalvelutyö on aina haastavaa, omalla kohdalla onneksi sitä positiivista saa toki kuulla enemmän kuin monella muulla alalla. Onneksi läheltä saa aina perspektiiviä asioihin ja siihen kuinka joillakin aloilla saa oikeasti kuraa niskaan.
Olen aiheesta kirjoittanut ennenkin, ehkä siksi taas että "uusi" työ ja uudet ryhmäläiset kirvoittavat niitä mielipiteitä suuntaan ja toiseen ja siitä(kin) syystä joutuu taas pohtimaan omaa ammattiaan ja itseään. Mikä on kehittävää palautetta, mikä on mielipide, mistä kannattaa ottaa neuvosta vaari, mikä kannatttaa jättää omaan arvoonsa? Siihen kun tietäisinkin vastauksen. Arvostelu tällä alalla kohdistuu aina jossain määrin siihen liikunnanohjaajan persoonallisuuteen, niin hyvässä kuin pahassa. Väistämättä se nostaa hymyn huulille kun joku tykkää jumpasta ja yhtälailla siitä tulee paha olo kun joku ei tykkääkään. Tarkennuksena tähän toki se että ainahan ihmiset kokeilevat uusia lajeja (toivottavasti) ja toteavat joko että tämä on minulle sopiva laji tai että tämä ei kyllä sytyttänyt yhtään. Sellainen on aika neutraalia eikä kohdistu ohjaajaan itseensä.
Tässä vaiheessa voin tunnustaa että radikaaliin arvosteluun olen syyllistynyt itsekin. Aikoina jolloin vielä kärsin jonkinasteisesta syömishäiriöstä ja kaikki liikunta oli vain treeniä, treeniä ja treeniä. Aina piti jaksaa, mitään kevyttä ei voinut harrastaa ja jos ei saanut tehoja irti, piti soimata itseään loppupäivä ja tehdä kenties ylimääräinen treeni. Olin menossa tanssitunnille suhteellisen pitkän matkan päähän ja määränpäässä tajusin että tunnilla on sijainen. Kirosin ääneen. Kovaa. Ja tuumin siinä vielä että päivä on pilalla. Ai kamala. Miten ihmeessä saatoin sanoa niin? Vieläkin hävettää kun muistelen tapausta vaikka siitä on vuosia. Eikä siinä sinänsä olisi ollut mitään mutta vannon että se ohjaaja kuuli sen. Ja kaikkeen tähän syynä oli vain se että olin kerran aiemmin käynyt kyseisen ohjaajan tunnilla, en pysynyt yhtään perässä ja ärsytti niin vietävästi kun en saanut kunnon treeniä tehtyä.
Noh, en pysynyt perässä silläkään kerralla, enkä niillä muutamalla muulla jotka vielä kävin kokeilemassa että josko tästä yhteinen sävel löytyisi. Ei löytynyt mutta olipahan ainakin kokeiltu. Ja samaa suosittelen monelle muullekin. Yksi TOP3:n valituksen aiheista nimittäin on se että "En pysy mukana". No kuule, et ole ainoa. Hyvin harvoin, varsinkaan tanssillisilla tunneilla pysyy ekaa kertaa uuden ohjaajan mukana. Vaikka ohjaa itse samankaltaisia tunteja. Eikä ole varsinaisesti tarkoitus pysyäkään. Koreografiat eivät joka tapauksessa vaihdu viikon tai edes kahden välein joten ei huolta tässä tapauksessa.
Yksi yleisimpiä aiheita on musiikki. Se soi joko liian kovaa tai liian hiljaa. Tai on vääränlaista. Nämäkin ovat enemmän sellaisia makuasioita. Tottakai olen itsekin käynyt tunnilla jossa kaikki musiikki ei miellytä. Jos suurin osa kuitenkin on ihan jees niin toki menen uudelleen. Siellä kun on minun lisäkseni yleensä 15-30 ihmistä joten vaikka jokaiselta ottaisi yhden toivebiisin, ne eivät mahtuisi edes yhdelle tunnille. Tottakai ohjaajallakin on tässä vastuu, en lähtisi eläkeläisryhmälle soittamaan Sonata Arcticaa tai lasten tanssitunnille laittaisi valssia. Mutta nämä nyt on ääripäitä ja itse en kieltämättä kauheasti ole negatiivista musiikista kuullut. (Mitä nyt kerran asiakas on tuonut omat levyt tunnille, että voitko soittaa näitä, nämä olisivat paljon parempia kuin tuo sinun musiikki.)
Vastahakoisuus uudistuksiin korostuu myös joskus. Ei uutta ohjaajaa. Ei uudentyylistä musiikkia. Ei uudenlaista ohjelmaa. Ei, ei ja ei. Tähän sanon vain että KYLLÄ, kyllä ja vielä kerran kyllä. Ei kaikkea uutta tietenkään ole pakko kokeilla, lajeja ja suuntauksia tulee kuin sieniä sateella ja joskus tuntuu että onko pakko sotkea kolmea eri lajia samaan tuntiin? Tai miksi asioita pitää keksiä uudestaan? Mutta niin se vain menee, vanhat "trendit" toisinaan hiipuvat ja uutta tulee tilalle. On joitakin kestosuosikkeja ja on hetken huumaa. Sehän on ihan mieletön rikkaus niin ohjaajille kuin asiakkaille että on useaa eri lajia.
Jos tähän loppuun pitäisi mainita jonkinlainen TOP-kokoelma pahimmista ja parhaimmista kommenteista niin aloittaisin niistä pahimmista jotta se positiivisuus jäisi päällimmäiseksi. Kuten jo alussa sanoin, sitä positiivista tulee enemmän mutta kielteiset jäävät jäytämään mieltä enemmän, mikä lie ihmisillä sisäänrakennettu "tästä minä loukkaannuin enkä muista kenenkään sanoneen mitään hyvää"-systeemi. :D
Pahimmat:
- Jo mainittu "Toin nämä omat levyt tänne tunnille" :D
- Osaatko sinä edes tanssia oikeasti?
- Saman tunnin aikana musiikki on liian hiljaisella ja liian kovalla (ÖÖ, mitä tässä nyt sitten voi tehdä? Jos pidetään se tässä missä se volyymi nyt oli...?)
- Meidän kaikkien mielestä tämä jumppa oli ihan huono
- Voisitko joskus kokeilla jotain uutta eikä aina näitä samoja (Siinä vaiheessa kun olet kokeillut noin 7 eri välinettä/lajia ryhmän kanssa...)
- U-käännös ovella kun asiakas näki minun olevan ohjaamassa
Noh, eihän nuo kovin pahoja olleet tai sitten olen jo unohtanut...
Parhaimmat:
- Minä ihan leijun, olin ihan jossain toisessa maailmassa tanssimassa
- Voitaisko aloittaa tää tunti aamulla kuudelta ja olla iltaan asti kun tää kestää ihan liian vähän aikaa? (Lapset...:D)
- Ihana rääkki (??) :D
- Jatkoa edelliseen joko sanallisesti sanottuna tai sitten se miten ihmiset hymyilee, siitä vaan saa itse niin paljon, tulee olo että minun työlläni on merkitys
- Sie oot ihan tyhmä (Kun kerroin lapsille että on viimeinen kerta ja ei, zumbaa ei ole kesällä, tulen seuraavan kerran vasta syksyllä ohjaamaan)
Eiköhän siinä tärkeimmät, paljon jäi varmasti pois niin hyvässä kuin pahassa. Palautetta otan edelleen mielellään vastaan, kaikkia toiveita en voi toteuttaa ja kiistakysymyksissä mennään enemmistön mukaan. :D Saa kertoa omia kokemuksiaan ihanista ja kamalista liikunnanohjaajista kommentteihin ja jos liikunnanohjaajia sattuu lueskelemaan blogia niin myös heiltä odottaisin vertaiskommentteja. :D
- Mirva -
maanantai 8. helmikuuta 2016
maanantai 1. helmikuuta 2016
Rajatapaus, yrittäjä vai ei?
Viime viikolla tuli "vähän" lunta. Tuumin kotia tullessa jotta kuka sitä nelivetoa kaipaa. Noh, ei se ehkä pahitteeksi olisi ollut. Pihaan pääsi suht helposti mutta seuraavan aamun lähtö näytti ainakin ratin takaa siltä että osallistuin johonkin rallin erikoiskokeeseen. Lukuunottamatta vauhtia joka oli noin 15km/h.
Hirrrrrveen nätti lenkkeilyilma!
Mutta sitten tähän rajatapaus-asiaan. :D Työkuviot on muuttuneet sen verran että ajattelin vaihtaa liittoa/työttömyyskassaa palkansaajapuolelle tuolta yrittäjien kassasta. Eipä se sitten ollutkaan niin yksinkertaista. Uudesta liitosta tuli pyyntö että täytyy saada työvoimatoimistosta työvoimapoliittinen lausunto siitä että olenko täysipäiväinen yrittäjä vai en. Olin että täh, miten ihmeessä työkkäri siihen liittyy?
Siinä sitten arvelin että no käynpä työkkärissä. Paitsi että kun tässä edellisen käynnin jälkeen (ööö, 7 vuotta sitten?) on käynyt niin ettei täällä ole työvoimatoimistoa. Palvelunumeron löysin ja soitin siihen. Siellä nainen alkaa selittää että sinun täytyy ilmoittautua työnhakijaksi. Vielä suurempi TÄH? ja ihan ääneen pääsi kyllä siinä vaiheessa. Aloin kyselemään että miksi ihmeessä? No koska ei ole oikeutta työttömyysturvaan jos ei ole työnhakija. Hetken aikaa löi tyhjää kunnes sain sanotuksi että kiitos en halua mitään rahaa enkä varsinkaan lisää töitä ja siinä sitten naurettiin että tulipa pieni väärinkäsitys, että ihan tosiaan haluan vaan vaihtaa kassaa.
Sitten virkailija sanoi että kyllä se on kassojen määriteltävä se asia olenko yrittäjä vai en. Minä siihen että kun liitosta sanottiin että se on työkkärin asia. Aikamme siinä pähkäiltiin ja päädyin soittamaan Ayt:lle eli siihen kassaan missä tällä hetkellä olen. Josta sanottiin että eipä pitäisi olla mitään estettä vaihtaa kassaa. Eikä lausuntoa työkkäristä tarvita kuin siinä vaiheessa jos jäisi työttömäksi. Uhhuh. Byrokratia. Nyt odottelen vastausta mahdollisesta uudesta liitosta/kassasta että kuinkas tässä nyt edetään.
Lauantaina kävin ulkona muutenkin kuin lenkillä. Eli laulamassa. Pitihän se kuva ottaa kun kerrankin on naama kammattu. Ja ripsiväriäkin laitoin. :D Juontaja oli ihan loistava, mielettömän hyvä äänentoisto, todella mukava oli laulaa. Eikä ollut liikaa sakkia joikhaamassa, taidettiin ystävän kanssa päästä melkein vuorotellen laulamaan. Ja listat, ihan hillittömän paljon biisejä, ah! Pitkästä, pitkästä aikaa pääsin laulamaan Stratovariuksen Hunting high and low, sitä kun ei joka paikasta löydy, eikä huonolla äänentoistolla viitsi laulaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)